The problem of the modern and tradition: early soviet musical culture and musicological theory of Boris Asafiev (1884-1949)

Kriitikko, säveltäjä ja musiikkitieteilijä Boris Asafjev (1884 - 1949) kehitti merkittävästi neuvostoliittolaista musiikkikulttuuria. Venäläistä 1800-luvun musiikkitraditiota kriittisesti analysoivan tuotantonsa ohella Asafjev toimi oman sukupolvensa säveltäjien, kuten Prokofjevin ja Stra [...]
Visa längre beskrivning

Kriitikko, säveltäjä ja musiikkitieteilijä Boris Asafjev (1884 - 1949) kehitti merkittävästi neuvostoliittolaista musiikkikulttuuria. Venäläistä 1800-luvun musiikkitraditiota kriittisesti analysoivan tuotantonsa ohella Asafjev toimi oman sukupolvensa säveltäjien, kuten Prokofjevin ja Stravinskin, kirjallisena äänenä. Asafjev valittiin Neuvostoliiton tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1943 ja säveltäjäliiton puheenjohtajaksi 1947. Hänen 1940-luvun kirjallinen tuotantonsa asettui vaikutusvaltaiseen roolin Stalinin aikana. Ajan kirjoitukset perustuivat kuitenkin pitkälti Asafjevin modernistiseen musiikinteoriaan, jonka hän kehitti jo 1920-luvulla. Väitöskirja on ensimmäinen englanninkielinen monografia Asafjevin kirjallisesta tuotannosta (1916 - 1930) ja hänen intonaatioteoriastaan (1947), joita analysoidaan venäläisen kulttuurihistorian ja eurooppalaisen aatehistorian kontekstissa. Kirjoittaja osoittaa, miten Asafjevista tuli merkittävä musiikin kulttuuriteoreetikko ja juhlittu, mutta myös vainottu musiikkitieteilijä. Analyysi Modernin ja tradition ongelmasta tarkastelee, miten venäläisen hopeakauden musiikin filosofinen tulkinta siirtyi neuvostoajalle ja minkälaisia uusia ideoita ja käytäntöjä prosessi synnytti. Väitöskirjassa kuvaillaan varhaisen neuvostoliittolaisen kulttuurinationalismin metodologiaa yksilöidystä venäläisen 1920-luvun kulttuurivallankumouksen ja vallankumouksen kulttuurin näkökulmasta. Kirjoittaja lähestyy neuvostopolitiikan ja Asafjevin kiisteltyä suhdetta jäljittämällä hänen tuotannossaan monitasoista kulttuuriprosessia, jota kirjoittaja kutsuu hopeakauden estetiikan neuvostoliittolaistumisprosessiksi. Hän esittää, että sitä ei tulisi nähdä pelkkänä poliittisena prosessina, vaan esteettisten, poliittisten ja tieteellisten postulaattien sekä kulttuurisen mission yhteispelinä. Asafiev osallistui venäläisen kulttuurin modernisaatioprojektiin varhaisella neuvostoajalla. Hän modernisoi venäläistä musiikkitraditiota asettamalla sen modernien eurooppalaisten tieteellisten teorioiden kriittisen tarkastelun kohteeksi. Samalla Asafjevin teoriakehitys näyttäytyy lingvistisenä prosessina. Hän kirjoittaa ideansa yhä uudelleen ja uudelleen eri muotoihin, alati vaihtuviin poliittisiin ja kulttuurisiin konteksteihin sopiviksi. Tämä ei kuvasta ainoastaan Asafjevin tapaa naamioida joitakin kiellettyjä filosofisia ajatuksia haastavissa poliittisissa olosuhteissa, vaan myös hänen teoreettista etsintäänsä; pyrkimystä löytää uusi musiikin kulttuuriteoria, joka kykenisi vastaamaan uuden Neuvostoyhteisön sosiaalisiin haasteisiin. Asafjevin teoria on edelleen merkittävässä asemassa Venäjän nykymusiikkitieteessä.Elina Viljanen on koulutukseltaan filosofian tohtori (taiteen tutkimus, musiikkitiede, venäläinen kulttuuri ja aatehistoria). Viljanen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Hän on tehnyt runsaasti arkistotyötä Venäjällä ja toiminut vierailevana tutkijana mm. New Yorkissa (Columbia Univeristy) ja Shanghaissa (Fudan University). Viljanen tutkii parhaillaan Stalinin ajan musiikkitiedettä.