Talous ja utopia

Vaikka politiikka kansalaisia kiinnostaisikin, kansantalous ja talouspolitiikka näyttävät useimpien kohdalla kuuluvan kategoriaan EVVK (ei voisi vähemmän kiinnostaa). Sixten Korkman pitää tätä asiantilaa valitettavana, sillä taloudelliset kysymykset ovat keskeisiä, kun yritetään ymmärt [...]
Visa längre beskrivning

Vaikka politiikka kansalaisia kiinnostaisikin, kansantalous ja talouspolitiikka näyttävät useimpien kohdalla kuuluvan kategoriaan EVVK (ei voisi vähemmän kiinnostaa). Sixten Korkman pitää tätä asiantilaa valitettavana, sillä taloudelliset kysymykset ovat keskeisiä, kun yritetään ymmärtää yhteiskunnan ongelmia niin kotimaassa, Euroopan unionissa kuin maailmanlaajuisestikin.

Siksi tämä kirja oli kirjoitettava. Korkmanin toivelukija on hänen vanhin lapsenlapsensa, joka on pian lukioikäinen. Kirjan kohderyhmään kuuluu kuitenkin ikään katsomatta jokainen suomalainen, joka haluaa ymmärtää paremmin talouden ja politiikan keskeisiä kysymyksiä.

Talous on aiheena usein mutkikas ja vaikean tuntuinen, mutta sen vaikutus päivittäiseen elämäämme on erittäin suurta. Talouspolitiikka on myös jatkuvasti julkisen keskustelun polttopisteessä ja poliittisten kiistojen kohteena. Siksi talousongelmat ovat kiinnostavia ja huomionarvoisia. Sixten Korkman avaa omaa näkemystään talouspolitiikasta mutta valaisee myös siihen liittyviä erimielisyyksiä. Yhden totuuden sijasta tarkoitus on antaa lukijalle eväitä arvioida erilaisia näkökohtia ja perustella paremmin omia käsityksiään.

Sixten Korkman kirjoittaa niin oppihistorian klassikoista kuin talous- ja rahaliiton nykyisistä ongelmista. Hän liikkuu talouden ja politiikan raja-alueilla nostaen esille vaikeat kysymykset, mutta välttää helpot vastaukset. Hän tekee sen sydän lämpimänä, mutta pitää pään kylmänä. Hieno kirja. Erkki Liikanen, Suomen Kuvalehti 43/2012

Korkman tarjoaa kiinnostavan katsauksen valtion ja markkinatalouden väliseen suhteeseen. Korkman kirjoittaa kirkkaasti ja kiinnostavasti. Hän itse valittelee, että kirjasta tuli tylsä. Sitä se ei ole. Anni Lassila, Helsingin Sanomat 19.10.2012