Viinipiru ja lupa läikyttää

Eräs nautiskelun suppean historian suurista tragedioista on ollut viinin ajautuminen ylempien luokkien etuoikeuksien piiriin - kettupuuhkien, hopea-astiastojen ja oopperan kausikorttien kanssa epäpyhäksi vastakohdaksi kaikelle sille, mikä voidaan nähdä kansanomaisena.Tämän nyrjähtäneen ase [...]
Visa längre beskrivning

Eräs nautiskelun suppean historian suurista tragedioista on ollut viinin ajautuminen ylempien luokkien etuoikeuksien piiriin - kettupuuhkien, hopea-astiastojen ja oopperan kausikorttien kanssa epäpyhäksi vastakohdaksi kaikelle sille, mikä voidaan nähdä kansanomaisena.Tämän nyrjähtäneen asetelman seurauksena tuiki tavallinen maataloustuote on esittäytynyt meille suomalaisille ylellisyytenä, ei arkisten ruokailujen palanpainikkeena, kielen kantojen kostuttajana tai sosiaalisen sitkon synnyttäjänä.Tämä kirja oli kirjoitettava, koska vaikka viininjuojien määrä on kasvanut läpi vuosien, viinipuhe on pysynyt paikoillaan hieman kuten mummo, joka juo edelleen laihaa kahvia, vaikka pula-ajasta on kulunut jo vuosikymmen jos toinenkin. Viini tarvitsee korostetun ärhäkän potkun takalistoon, jotta ihmiset uskaltavat nauttia siitä vapaina hölynpölystä. Vallankumous tarvitsee kipinän.Suomen kahden suosituimman viiniblogin - Viini TV:n ja Viinipirun - perustaja, viinitoisinajattelija Arto Koskelo naulaa tässä kirjassa teesinsä Alkon oveen. Luvassa on nautintoa tavoitteleva vuoristorata, joka saattaa nipin napin pysyä raiteillaan.