Agatha Christien murhasuunnitelmat

Tässä teoksessa avataan Agatha Christien elämä ja kirjailijaura halki vuosikymmenien hänen ensimmäisen kirjansa alkuperäisestä, ennen julkaisemattomasta lopetuksesta viimeisiin, käyttämättä jääneisiin ideoihin. Mukana on myös kaksi aiemmin julkaisematonta Agatha Christien kertomusta, [...]
Visa längre beskrivning

Tässä teoksessa avataan Agatha Christien elämä ja kirjailijaura halki vuosikymmenien hänen ensimmäisen kirjansa alkuperäisestä, ennen julkaisemattomasta lopetuksesta viimeisiin, käyttämättä jääneisiin ideoihin. Mukana on myös kaksi aiemmin julkaisematonta Agatha Christien kertomusta, joista toinen on kätköön jäänyt neiti Marple -juttu. Kiitetyn teoksen Agatha Christien salaiset muistikirjat jatko-osassa Christie-asiantuntija John Curran opastaa lukijoita halki Agatha Christien kirjailijauran kuuden vuosikymmenen. Curran jäljittää Christien omista arkistoista merkittäviä johtolankoja suurelle suosiolle sekä koko joukon julkistamattomia tekstinäytteitä ja tarinoita. Hän tutkailee dekkareissa vallinneita kerrontatapoja 1920-luvulta lähtien. Hän kuvaa, kuinka Agatha Christien kustantaja taivutteli muuttamaan ihan ensimmäisen kirjan Stylesin tapaus loppunäytöksen. Tämä toimenpide oli mitä ilmeisimmin ratkaisevan onnekas käänne paitsi Christien uralle myös koko rikoskirjallisuuden lajityypin tulevalle kehitykselle. Tässä kirjassa alkuperäinen lopetus on ensi kertaa luettavissa Agathan muistiinpanoista suurella huolella ja vaivalla kirjattuna.Agatha Christien suosio kohosi joka vuosikymmenellä uusiin korkeuksiin. Vuonna 1930 perustettu Collins Crime Club -kirjasarja esitteli neiti Marplen ja hänen aivan ensimmäisen murha-arvoituksensa. Kovalla ja koettelevalla 1940-luvulla Agatha Christien todetaan jo valmistelleen Hercule Poirotin eliminoimista, ja 1950-luvulla kokeilleen uudenaikaisen jännityskirjallisuuden kerrontamuotoja. John Curran kuvaa vuosikymmenien yli kulkevaa kehitystä valottamalla yli 20 Christie-romaanin yksityiskohtia, ja ulottaa tarkastelun svengaavan 1960-luvun ja 1970-luvun vaikutteisiin asti. Lopuksi Curran aukaisee Agathan viimeisen muistikirjan ja puntaroi Christie-tuntemuksensa valossa, mitä lyhytsanaiset muistiinpanot kertovat Agathan mielessä pyörineen kirjoittamatta jääneen viimeisen kirjan tiimoilla. Kirjassa on mukana lyhentämättöminä myös ennen julkaisemattomia novelleja, kuten The Man Who Knew, How I Created Hercule Poirot, sekä varhainen hahmotelma neiti Marple -novellista Talonmiehen tapaus.