Viikon perästä tulen kotiin

Tammikuussa 1918 syttyi sisällissota. Senaattori Kyösti Kallio oli merkitty punaisten tappolistalle, ja hänen piti painua Helsingissä maan alle. Vaimo Kaisa pelkäsi kotona Nivalassa ja huolehti suuresta Heikkilän tilasta, isännöi ja emännöi yhtä aikaa. Kyösti oli valtiopäivämiehenä as [...]
Visa längre beskrivning

Tammikuussa 1918 syttyi sisällissota. Senaattori Kyösti Kallio oli merkitty punaisten tappolistalle, ja hänen piti painua Helsingissä maan alle. Vaimo Kaisa pelkäsi kotona Nivalassa ja huolehti suuresta Heikkilän tilasta, isännöi ja emännöi yhtä aikaa. Kyösti oli valtiopäivämiehenä asunut paljolti erossa perheestään jo pitkälti toista vuosikymmentä. Postiyhteydet olivat poikki, mutta puolisot kirjoittivat toisilleen sinnikkäästi tietämättä, oliko toinen edes elossa. Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihdon toinen osa alkaa sotavuodesta 1918. Kirjeenvaihto päättyy parinkymmenen kuohunnan vuoden jälkeen, kun Kyösti valitaan tasavallan presidentiksi. Kirjeissä vaihdetaan tunteet ja puidaan arkiaskareita sekä maan tapahtumia aina maareformista pula-ajan kapinoihin.Kaisa ja Kyösti Kallion ennen julkaisemattoman kirjeenvaihdon takaa paljastuu kaksi tunteikasta, henkisesti rikasta ja eettisesti lujaa persoonallisuutta. Kirjeet antavat elävän kuvan kulttuurihistoriasta sekä poliittisesta historiasta. Ne kertovat samalla arjesta maaseudun askareiden ja suurten tapahtumien keskellä.Kallioiden kirjeenvaihto vuosilta 1904-1917 ilmestyi keväällä 2010 kirjana Uskon, että paikkasi on siellä.