Maailman mittaajat

Maailman mittaajat kertoo kahdesta 1700 ja 1800-luvun vaihteessa eläneestä suuresta saksalaistiedemiehestä, joiden elämä, näkökulma ja toimet sivuavat jännittävällä tavalla toisiaan. Toinen heistä on Alexander von Humboldt, laajalti reissaava tutkimusmatkailija, maailman arvoituksiin per [...]
Visa längre beskrivning

Maailman mittaajat kertoo kahdesta 1700 ja 1800-luvun vaihteessa eläneestä suuresta saksalaistiedemiehestä, joiden elämä, näkökulma ja toimet sivuavat jännittävällä tavalla toisiaan. Toinen heistä on Alexander von Humboldt, laajalti reissaava tutkimusmatkailija, maailman arvoituksiin perusteellisesti pureutuva vanhapoika-askeetti, toinen kotikulmilleen maanmittariksi jämähtävä matemaatikko ja tähtitieteilijä Carl Friedrich Gauss, jonka elämään mahtuu muutakin kuin hengenviljelyä: rakastajatar, suuri rakkaus, kaksikin perhettä ja rahahuolia. Miehet ovat monella muullakin tapaa toistensa vastakohtia: Gauss oli lapsinero, yksinkertaisen puutarhuriperheen kummajainen, josta kasvoi suorasuinen kuvainkaataja. Humboldt taas oli Preussin valistusporvaristoon lukeutuvaa sukua, jolle Goethe oli läheinen perhetuttu ja monipuolinen tietämys, käytöstavoissakin näkyvä sivistys ja menestymisen pakko itsestäänselvyys. Kirjassa tapahtuu hurjasti - Humboldt matkaa ranskalaisen apulaisensa kanssa Etelä-Amerikkaan ja kiipeää senaikaisen maailman korkeimmalle vuorelle, laskeutuu tulivuoren kraatteriin, nuuhkii henkensä uhalla ihmissyöjien asumassa viidakossa ja intiaanien kulttipaikoilla; Gauss ällistyttää oppineet älyllään, kumoaa tieteellisen totuuden toisensa jälkeen ja tapaa itsensä Immanuel Kantin -, mutta kaikkea ulkoista tapahtumista kiehtovampaa on keskushenkilöiden persoonan, kokemusmaailman ja kokemistavan kehityksen kuvaus. Kehlmann esittelee lämpimän empaattisesti suuret tiedemiehet "itse teossa", ponnistelemassa vajavaisina ja arkisina kuolevaisina omaa - aikalaistensa usein omituisena pitämää - tietään. Hän onnistuu luomaan ihmeen havainnollisen kuvan siitä, miten hankalaa ja kivuliastakin elämä ja tutkiminen olivat 200 vuotta sitten - ja miten kolkko ja yksinäinen erityislahjakkaan ihmisen osa saattaa olla. Kirja avaa kuin leikiten uuden näkökulman siihen, mitä "jokainen tietää" maailmasta nyt. Esimerkiksi, että maapallon sisus on kuumaa laavaa eikä jähmeää massaa, niin kuin tuohon aikaan vallalla ollut "neptunistinen" ajattelutapa edellytti. Kirjassa valotetaan kiehtovasti maailmankuvaa, jossa eksakteimpienkin luonnontieteilijöiden ajattelussa oli vielä paljon magiaa jäljellä.