Perustietoa röntgensäteilyn käytöstä pieneläinhoitajille

Suomessa tehdään vuodessa yli 100 000 eläinröntgentutkimusta. Useimmilla eläinlääkäriasemilla on röntgenkuvauslaitteet. Eläimiä kuvattaessa tarvitaan avustajia ja eläinten kiinnipitäjiä. Röntgensäteilylle altistuminen aiheuttaa terveydellisen riskin. On tärkeää tuntea säteilysuoj [...]
Visa längre beskrivning

Suomessa tehdään vuodessa yli 100 000 eläinröntgentutkimusta. Useimmilla eläinlääkäriasemilla on röntgenkuvauslaitteet. Eläimiä kuvattaessa tarvitaan avustajia ja eläinten kiinnipitäjiä. Röntgensäteilylle altistuminen aiheuttaa terveydellisen riskin. On tärkeää tuntea säteilysuojelulliset periaatteet. On osattava menetelmät, joilla säteilyaltistusta voidaan pienentää. Röntgensäteilyä ja röntgentutkimuksia käytetään apuna, kun halutaan tietoa kehon sisäisten elinten ja kudosten rakenteista ja toiminnasta. Kuvauksen ensisijainen tavoite on tuottaa diagnostisia röntgenkuvia ensi yrittämällä. Näin sekä eläimen ja sen saattajan että hoitohenkilökunnan säteilyannokset jäävät pieniksi. Näin myös kustannukset pysyvät kohtuullisina ja diagnostisen tiedon saanti nopeutuu. Tässä oppaassa perehdytään röntgensäteilyn turvalliseen käyttöön eläimiä kuvattaessa. Sisällön lähtökohtina ovat pieneläinhoitajan ammatti ja koulutus, sekä eläintenhoitajan ammattitutkinnon ammattitaitovaatimukset. Eläinlääkäriä avustaessaan hoitajan on osattava tehdä tavallisimmat diagnostiseen kuvantamiseen liittyvät toimenpiteet. Oppaan tekijällä, röntgenhoitaja Nina Roposella on työkokemusta eläinklinikoiltakin - hän on opiskellut myös eläintenhoitoalaa. Työn tilaaja on eläinlääkäri, aikuisopettaja Ulla Huttunen, joka on kouluttanut eläintenhoitajia pieneläinklinikkatyöhön Iisalmessa vuodesta 1999 alkaen.