Silloin ennen

Kaj Hermanson työskenteli eläinlääkärinä Pohjois-Satakunnassa 1960-luvun alusta 1990-luvulle. Tuohon aikaan osui maaseudun suuri murroskausi, jota Hermanson seurasi ruohonjuuritasolta. Pienillä karjatiloilla pidettiin muutamia maatiaislehmiä. Lisäksi oli sikoja, lampaita ja tietysti hevonen [...]
Visa längre beskrivning

Kaj Hermanson työskenteli eläinlääkärinä Pohjois-Satakunnassa 1960-luvun alusta 1990-luvulle. Tuohon aikaan osui maaseudun suuri murroskausi, jota Hermanson seurasi ruohonjuuritasolta. Pienillä karjatiloilla pidettiin muutamia maatiaislehmiä. Lisäksi oli sikoja, lampaita ja tietysti hevonen, se viimeinen, josta ei millään olisi haluttu luopua. Eläinlääkärin työhön sisältyi vastoinkäymisiä ja iloisia yllätyksiä, mutta joskus jo meno potilaan luokse oli oma lukunsa. Autolla pääsi alkuun, loppumatka tehtiin kävellen, potkukelkalla, veneellä, traktorilla, hevosella ja reellä. Mutta sitten tehovaatimukset, tekniikka ja liiketalouden säännöt alkoivat muuttaa maaseutua. Pikkuhiljaa erikoistuttiin maito- ja sikatiloiksi, suuret tilat korvasivat pienet, maanviljelijöistä tuli maatalousyrittäjiä.Hermanson kertoo kirjassaan tapahtumia työuransa varrelta. Näkökulma on maalaiselämää, maalaisia ja heidän eläimiään arvostaneen eläinlääkärin. Kirja käsittelee todellisia tapahtumia lämminhenkisesti ja maaseudun ihmisten ahkeruutta kunnioittaen. Se sisältää myös häivähdyksen haikeutta. Sen kuvaamaa maailmaahan ei enää ole, vaikka aikaa ei vielä ole kulunut kovin paljon. Asiat ovat teknisesti paremmin kuin silloin ennen, mutta mahtaako elämä kokonaisuutena sittenkään olla parempaa.