Muistiinpanoja surun ajalta

Kerran lopun ollessa hyvin lähellä sanoin: "Jos voit, jos se on sallittua, tule luokseni silloin, kun minä makaan kuolinvuoteellani." "Sallittua!" hän sanoi. "Taivaalla olisi täysi työ pidätellä minua, ja mitä helvettiin tulee, särkisin sen kappaleiksi." Hän tiesi puhuvansa eräänlaista [...]
Visa längre beskrivning

Kerran lopun ollessa hyvin lähellä sanoin: "Jos voit, jos se on sallittua, tule luokseni silloin, kun minä makaan kuolinvuoteellani." "Sallittua!" hän sanoi. "Taivaalla olisi täysi työ pidätellä minua, ja mitä helvettiin tulee, särkisin sen kappaleiksi." Hän tiesi puhuvansa eräänlaista mytologista kieltä, jossa oli annos komediaa mukana. Hänen silmässään oli sekä pilkettä että kyynel. Näin kirjoittaa maailmankuulu kirjailija C. S. Lewis henkilökohtaisissa muistiinpanoissaan, kirjassa josta on vuosien mittaan tullut kristillisen kirjallisuuden klassikko. Lewisin puoliso Helen Joy Davidman kuoli syöpään vuonna 1960 heidän oltuaan avioliitossa vain muutaman vuoden. Lewis pohtii omaa suruaan tunteiden ja älyn tasolla, mistä kapinointikaan ei ole kaukana.Kirjan ydinkohdat · Vertaistukea puolisonsa menettäneelle.· Lewisin ajatukset sysäävät parhaassa tapauksessa lukijan surutyötä eteenpäin. · Perimmäisten kysymysten viiltävän osuvaa pohdintaa.