Trauma Recovery After a School Shooting

Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten vuoksi suomalaisen koulujärjestelmän ja yhteiskunnan turvallisuudentunne järkkyi kaksi kertaa vuoden sisällä: vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneet kouluampumiset vaativat yhteensä kahdeksantoista sivullisen hengen. Myös molemmat kouluampujat menehtyivät. Läh [...]
Visa längre beskrivning

Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten vuoksi suomalaisen koulujärjestelmän ja yhteiskunnan turvallisuudentunne järkkyi kaksi kertaa vuoden sisällä: vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneet kouluampumiset vaativat yhteensä kahdeksantoista sivullisen hengen. Myös molemmat kouluampujat menehtyivät. Läheisensä menettäneiden omaisten oli kohdattava todellisuus, johon kuului perheenjäsenen äkillinen ja väkivaltainen kuolema. Selviytyneiden oppilaiden, opiskelijoiden ja koulujen henkilökunnan oli kohdattava ne tunteet ja reaktiot, joita hengenvaaraan joutuminen aiemmin turvallisessa työskentely-ympäristössä heissä herätti. Kouluampumiset herättivät pelkoa, turvattomuudentunnetta ja epäluuloja myös yhteisöllisesti ja valtakunnallisesti. Psykososiaalisen tuen tarve oli välitön, ja tukea tarjottiin kattavasti molempien koulusurmien jälkeen. Koulusurmien jälkeisestä selviytymisestä ja siihen vaikuttavaista tekijöistä on vain vähän tutkimustietoa. Tämä väitöstutkimus esittelee Kauhajoen koulusurmien jälkihoidon traumateoreettisen pohjan ja analysoi akuutin ja pitkäkestoisen psykososiaalisen tuen perustana olevien kansallisten ja kansainvälisten suositusten toteutumista. Lisäksi väitöskirjassa mallinnetaan kaksi erityistä tukiprosessia: ensimmäinen on menehtyneiden omaisille tarjottu ammatillisesti johdettu vertaistukiprosessi ja toinen tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle toipumisen tueksi tarjotun psykososiaalisen tuen vaihemalli. Tutkimus analysoi myös koulusurmille altistuneiden opiskelijoiden kokemuksia heille tarjotusta tuesta ja sen hoitavista elementeistä sekä kiintymyssuhteen merkitystä traumasta toipumiselle. Tutkimus toteutettiin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen järjestämänä kahden vuoden seurantatutkimuksena. Tutkimustulokset osoittavat, että sekä lyhyt- että pitkäkestoista tukea tarjottiin voimassaolevien suositusten mukaisesti niin yksilöille, perheille kuin yhteisöillekin. Erityistä tukea tarjottiin niille, joita traagiset tapahtumat koskettivat suoraan: läheisensä menettäneille omaisille sekä tapahtumakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle. Tukea ja psykoedukaatiota tarjottiin myös laajemmalle yhteisölle, kuten alueen muille kouluille sekä viranomaisille.