Omegan jälkeen

Kokoelman runoissa kurkotetaan horisonttiin ja sen taakse, paikannetaan pakenevia ja näkymättömiä kohteita. Pohjana on tunne siitä, että jotakin on, mutta sen ilmaisemiseksi pitää koko ajan etsiä uusia sanoja ja uusia ilmaisun tapoja. Etsinnän taustalla elää välitön, konkreettinen, maa [...]
Visa längre beskrivning

Kokoelman runoissa kurkotetaan horisonttiin ja sen taakse, paikannetaan pakenevia ja näkymättömiä kohteita. Pohjana on tunne siitä, että jotakin on, mutta sen ilmaisemiseksi pitää koko ajan etsiä uusia sanoja ja uusia ilmaisun tapoja. Etsinnän taustalla elää välitön, konkreettinen, maailma. Ylevää etsintää leikkaa runon puhujan itseironinen asenne.