Ellei

"Katselimme pitkää kapeaa katua, taloja ja niiden pieniä etupihoja, sinisiä kierrätyslaatikoita. Puiden lehdet olivat puhkeamaisillaan, niiden väri oli sitä utuista vaaleanvihreää, jota minä niin ihastelen. Kosketin sormenpäilläni kevyesti Tomin polvea. Hän liikahti ja peitti kasvonsa k [...]
Visa längre beskrivning

"Katselimme pitkää kapeaa katua, taloja ja niiden pieniä etupihoja, sinisiä kierrätyslaatikoita. Puiden lehdet olivat puhkeamaisillaan, niiden väri oli sitä utuista vaaleanvihreää, jota minä niin ihastelen. Kosketin sormenpäilläni kevyesti Tomin polvea. Hän liikahti ja peitti kasvonsa käsillään. Natalie takapenkillä alkoi vollottaa ja sitten me kaikki."Reta Wintersin elämän on aina täyttänyt yksitoikkoinen onni. Pitkä avioliitto kantaa vuosien jälkeenkin, tyttäristä on kasvanut tasapainoisia nuoria naisia, ja ura kirjailijana lähtenyt mukavasti liikkeelle. Koti sijaitsee rauhallisessa Orangetownissa, ja elämä on turvallista, on kirjoja, musiikkia, pehmoisia tyynyjä joihin voi nojata ja jääkaappi täynnä ruokaa.Mutta sitten Retan vanhin tytär Norah katoaa - ja löytyy Torontosta metroasemalta kerjäämässä, kaulassaan pahvinen kyltti, jossa lukee "hyvyys". Muut uskovat, että Norahilla on vain jokin aikuistumiseen liittyvä vaihe, mutta Reta on huolissaan. Missä vaiheessa Norahin mieli alkoi järkkyä? Miksi hän ei huomannut mitään? Hädän keskellä Reta tekee pitkän matkan ja miettii naiseutta ja hyvyyttä - miten ne liittyvät toisiinsa, ovatko ne annettuja vai otettuja rooleja.