Toinen jalka maassa ja muita esseitä

Käveleminen on ihmislajille yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Siksi sille sattuvampi nimi olisi homo ambulans, kävelevä ihminen. Kantapään kauttahan kävelijä oppii valitsemaan kenkänsäkin. Miksi luonto on antanut nisäkkäille silmäluomet, mutta ei korvaläppiä melulta suojautumisee [...]
Visa längre beskrivning

Käveleminen on ihmislajille yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Siksi sille sattuvampi nimi olisi homo ambulans, kävelevä ihminen. Kantapään kauttahan kävelijä oppii valitsemaan kenkänsäkin. Miksi luonto on antanut nisäkkäille silmäluomet, mutta ei korvaläppiä melulta suojautumiseen? Tekisikö täydellinen hiljaisuus meidät hulluiksi? Vai oppisimmeko vihdoin kuuntelemaan?Kadonneen hiljaisuuden metsästäjä Markku Envall pohtii uusissa esseissään myös mm. Vänrikki Stoolin tarinoiden sankaruuden olemusta, Uuno Kailaan lapsettomuuden tragediaa, Akira Kurosawan helvettikäsitystä ja Raamatun tuhlaajapoikamyytin etymologiaa. Havaintojensa varassa operoiva ajatusten apostoli käyttää pitkän ja painavan puheenvuoron lisäksi kirjailijantyön paradokseista ja kirjailijuuden missiytymisestä maailmassa, jossa muutoksesta on tehty itseisarvo.Markku Envallin (s. 1944) edellinen esseekokoelma, fragmenteista koostuva Kieltä terävämpi giljotiini julkaistiin vuonna 2006. Toinen jalka maassa on virkistävä paluu envallilaisittain punnittujen oivallusten alkulähteille.