Mitä ikinä keksitkin pelätä

"Toinen mies ei ole pieni ja viisas eikä toinen iso ja tyhmä. Nämä ovat samankokoisia ja -näköisiä. Molemmilla on nahkatakit ja pystytukat. Nainen hypistelee hermostuneena avaimia käsissään. Hän nyökkäilee miehen sanoille. Mies hymyilee, nainen ei. Hänen poskensa tärisevät ja kädet [...]
Visa längre beskrivning

"Toinen mies ei ole pieni ja viisas eikä toinen iso ja tyhmä. Nämä ovat samankokoisia ja -näköisiä. Molemmilla on nahkatakit ja pystytukat. Nainen hypistelee hermostuneena avaimia käsissään. Hän nyökkäilee miehen sanoille. Mies hymyilee, nainen ei. Hänen poskensa tärisevät ja kädet vapisevat. Tilaisuus ei kestä kauan, vaikka naisesta sen täytyy tuntua ikuisuudelta. Miehet hyppäävät autoon ja ajavat tiehensä. Nainen putoaa istualleen kylmälle asvaltille. Pitkät jalat sojottavat eri suuntiin kuin hänet olisi aseteltu Kiasmaan näytille. Nainen tärisee. Minä juoksen."Vartijana työskentelevä Mikko juoksee naisen luo havaitakseen, että tämä on Mikon entinen luokkatoveri ja nuoruuden suuri ihastus Katariina.Vaatetusliikettä pyörittävä Katariina pelkää valtavasti. Hän kertoo Mikolle olevansa suuren summan rahaa velkaa ja että takaisinmaksun aika on tullut. Velan on järjestänyt Katariinan entinen aviomies Sami. Itse velkojaa Katariina ei ole koskaan tavannut.Mikko ja Katariina kietoutuvat toisiinsa ja muistoihinsa. Väkivallan uhka tuntuu yhä painostavampana. Kun Katariina katsoo selvittäneensä velkojansa henkilöllisyyden, on maksun aika vääjäämättä edessä.