Appelsiininsiemen

Appelsiininsiemen (1931) on rehevä ja havainnoiltaan tarkka kertomus nuorison itsepintaisesta vapaudenkaipuusta, ylpeydestä ja nöyrtymisestä. Se on säilynyt etenkin nuorten lukijoiden suosikkina näihin päiviin asti.



Syyskuun 19. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 100 vuotta [...]
Visa längre beskrivning

Appelsiininsiemen (1931) on rehevä ja havainnoiltaan tarkka kertomus nuorison itsepintaisesta vapaudenkaipuusta, ylpeydestä ja nöyrtymisestä. Se on säilynyt etenkin nuorten lukijoiden suosikkina näihin päiviin asti.



Syyskuun 19. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä. Merkkivuoden kunniaksi Waltarin Helsinki-aiheiset romaanit julkaistaan vanhoin valokuvin elävöitettyinä. Kuvitettuina laitoksina ilmestyvät Appelsiininsiemen, Isästä poikaan -trilogia sekä Surun ja ilon kaupunki.





Vuonna 1931 ilmestynyt rehevä ja havainnoiltaan tarkka kertomus nuorison itsepintaisesta vapaudenkaipuusta, ylpeydestä ja nöyrtymisestä





”Romaanini alkaa huhtikuisesta illasta vuonna 1930, – sen lopputapaukset keskittyvät huhtikuiseen iltaan vuonna 1931. Siihen sisältyy siis vuoden 1930 historiallinen, levoton kesä ja syyskausi.”





”Olen kirjassani pyrkinyt kuvaamaan uutta sukupolvea sellaisena, miksi sen suurimmalta osaltaan käsitän, – tyytymätöntä, kypsymätöntä, harhailevaa sukupolvea, joka on saanut liian paljon ja joka tahtoo aina enemmän, – jonka pyrkimykset kohdistuvat materiaalisiin arvoihin, joka kuvittelee löytävänsä onnen matalassa, hajanaisessa nautintoelämässä. Individuaalinen onnenpyrkimys sen nykyaikaisessa, pettävässä muodossa on teokseni pohjana. Sen kautta olen joutunut koskettelemaan nykyaikaisen perhe-elämän rikkonaisuutta ja nuorison eroottista probleemaa”, kertoi Mika Waltari Kirjojen Maailma -lehdessä 16.10.1931. (Waltari: Kirjailijan muistelmia)





Kirja-arvosteluja


Aikalaiskritiikkejä Appelsiininsiemenestä:





”Tekijän näkemys vanhempien ja lasten suhteeseen on syvästi inhimillinen. ... Äidin yksinäisyyden tunne pitkien iltojen kuluessa ja hänen levottomasti valvotut yönsä lasten ollessa ulkona heijastuvat romaanista yksinkertaisesti ja järkyttävästi.”

Hufvudstadsbladet





”Sillä niin lohduttoman tyhjiä, henkisesti onttoja, ihanteettomia, sielullisesti sairaita, alusta alkaen vinoon vääntyneitä ovat useimmat tämän romaanin henkilöt. Voisiko todellakin tässä kuvattu elämä olla mahdollista jonkun arvovaltaisen professorin perheessä?”

P. H., Kansan Työ





”Huomattava uutuus... Waltari tuntee tämän päivän nuorison ja on enemmän paikallaan, että hän tuo sen tällaisen romaanin muodossa eteemme vikoineen ja paljoine myönteisine puolineen.”

A., Rovaniemi