Me hukkuneet

Vanha kunnon meriromaani - ja vieläpä ”kirotun hyvin tehty”, kuten kriitikko kiitteli. Viiden sukupolven tarina suolan-, tervan- ja ruudintuoksuisesti kerrottuna.

Kirja jota lukiessa tuntuu kuin keinuisi aalloilla itsekin!

Me hukkuneet on vanha kunnon meriromaani, [...]
Visa längre beskrivning

Vanha kunnon meriromaani - ja vieläpä ”kirotun hyvin tehty”, kuten kriitikko kiitteli. Viiden sukupolven tarina suolan-, tervan- ja ruudintuoksuisesti kerrottuna.

Kirja jota lukiessa tuntuu kuin keinuisi aalloilla itsekin!

Me hukkuneet on vanha kunnon meriromaani, jonka päähenkilö on Tanskan itärannikolla sijaitseva Marstalin pikkukaupunki merimiehineen ja heidän perheineen. Vierailta rannoilta, fregateilta ja kotimaisemista kerrottu romaani tavoittaa paitsi marstalilaisia elämäntarinoita, myös eurooppalaisen merenkulun historian Tanskan ja Saksan välisestä sodasta 1848 toisen maailmansodan jälkihetkiin. Isättömäksi jääneet, tykinkuulilla leikkivät lapset ja hukkuneiden lesket ovat mantereella merkkinä meren vaatimista uhreista.

Me hukkuneet on elävää, hurtin humoristista tarinointia, johon sekoittuu suolan-, tervan- ja ruudintuoksua ja niin karskia, paloviinan maustamaa uhoa kuin tuon uhon peittämää paljasta, melankolista kaipuuta.

Me hukkuneet on nykykirjallisuudessa harvinaisuus: vanha kunnon meriromaani. Sen päähenkilö on pieni Marstalin kylä merimiehineen ja heidän perheineen. Linjalaivoilta, fregateilta ja kotirannikolta kerrottu romaani tavoittaa viiden sukupolven historian, alkaen Tanskan ja Saksan välisestä sodasta 1848 ja jatkuen modernin Tanskan syntyvaiheisiin.

Jensenin laveasta tarinoinnista nautiskellessa tuntuu kuin keinuisi aalloilla itsekin. Suolan-, tervan- ja ruudintuoksuisessa romaanissa on niin karskia, paloviinan maustamaa uhoa kuin siitä kaikuvaa paljasta, melankolista kaipuuta. Milloin Newfoundlandin kalliorannoilla tai Samoan myrskyissä seilaavat marstalilaiset eivät ikävöi uusia horisontteja ja sotatilanteita, he taistelevat koti-ikäväänsä vastaan. Isättömäksi jääneet, tykinkuulilla leikkivät lapset ja hukkuneiden lesket ovat mantereella merkkinä meren vaatimista uhreista.

Me hukkuneet on useita kirjallisuuspalkintoja saaneen Carsten Jensenin (s. 1952 Marstalissa) kuudestoista teos. Ennen kirjallista uraansa Jensen tunnettiin kirjallisuuskriitikkona.

”Se on kirotun hyvin tehty.” Ide Hejskov, Kristeligt Dagblad

Etulieve

Me hukkuneet on useita kirjallisuuspalkintoja saaneen Carsten Jensenin (s. 1952 Marstalissa) kuudestoista teos. Ennen kirjallista uraansa Jensen tunnettiin kirjallisuuskriitikkona.

Takalieve

Me hukkuneet on ollut arvostelu- ja myyntimenestys kotimaassaan Tanskassa ja se on käännetty useille kielille. Romaani voitti Jyllands-Posten -lehden lukijaäänestyksen parhaasta 25 vuoden aikana ilmestyneestä tanskalaisromaanista. ”Kirotun hyvin tehty”, kirjoitti Kristeligt Dagblad.

”Mitäpä Albert Madsenilta olisi puuttunut, kun hän asui maailmankaupunki Marstalissa? Hän saattoi istahtaa kippareiden penkille satamassa ja rupatella Christian Aabergin kanssa joka oli kaikkien aikojen ensimmäisenä tanskalaisena kävellyt suoraan poikki koko Afrikan. Knud Nielsen oli juuri palannut kotiin vietettyään seitsemäntoista vuotta Japanin rannikoilla. Kap Horn oli miehuuskoe merimiehille kautta maailman. Puolet kaupungin miespuolisista asukkaista oli kiertänyt tuon vaarallisen niemen ja se oli heille yhtä itsestään selvää kuin matkaaminen höyrylaivalla Svendborgiin.

Kaikki kadut ja kujat Marstalissa olivat pääkatuja. Ne kaikki johtivat Maailmanmeren rantaan. Kiina oli meidän takapuutarhoissamme. Näimme matalien kamareidemme ikkunoista Marokon rannikon.”