Viima

Me saatetaan menettää kaikki. Tai sitten voittaa. Minä olen Viima ja kaksitoista. Ei yhtään hullumpi ikä. Ja silti se voi olla pahinta, mitä pojalle tapahtuu. Pahempaa kuin joutua elinrosvojen sieppaamaksi tai jäädä ikuiseen jälki-istuntoon. Olla kaksitoista on kahdeksan auton ketjukolari [...]
Visa längre beskrivning

Me saatetaan menettää kaikki. Tai sitten voittaa. Minä olen Viima ja kaksitoista. Ei yhtään hullumpi ikä. Ja silti se voi olla pahinta, mitä pojalle tapahtuu. Pahempaa kuin joutua elinrosvojen sieppaamaksi tai jäädä ikuiseen jälki-istuntoon. Olla kaksitoista on kahdeksan auton ketjukolari. Tämä on minun tarinani. Se on myös tarina Intiasta, joka on tyttö, ei maa tai maanosa, ja tehtaasta, joka oli ensin sairaala ja jossa sitten myöhemmin valmistettiin keksejä. Nyt se on autio. Minä en ole paha poika. Mutta en minä hyväkään ole. Viima Teräs saa viimeisen mahdollisuuden uudessa koulussa nimeltä Mahdollisuuksien talo. Koulu muistuttaa vähän akvaariota ja paljon vankilaa, ja sen kuraattorina toimii Viiman isän uusi naisystävä Virve Avanto. Avanto rakastaa kuria eikä ymmärrä kaksitoistavuotiaita poikia. Viimalta takavarikoidaan skeittilauta, ja samalla koko entinen elämä. Houkutus harrastaa koulun kieltämiä asioita, nousta junaan ja kadota ikuisesti, kasvaa samaa tahtia kuin opettajan taululle piirtämä hirsipuu. Sitten Viima tutustuu kapinalliseen Intiaan, joka on menetetty lapsi ja kelvoton tapaus, ainakin Mahdollisuuksien talon näkökulmasta. Intia osaa kuitenkin tehdä hienoimmat graffitit ja taidokkaimmat hypyt. Hän saalistaa kaupungilla, jota kutsuu viidakoksi. Ja hän ilmestyy aina yllättäen ja katoaa yhtä ihmeellisesti jättäen jälkeensä vain seinään maalatun viestin tai joskus tikkarin. Intia ja muut lainsuojattomat lapset, Kuu, Ra ja Mau, asuvat autiossa tehtaassa, jonka sokkeloista muodostuu Viimalle vapauden viimeinen linnake. Pian Viiman hääpukuja ompeleva äiti katoaa, sitten isä. Lisäksi koululla on kellarissa salaisuus, jonka Viima löytää - ja joka hengittää. Siltä se ainakin kuulostaa. Kaiken aikaa Viima kulkee yhä syvemmälle valvontajärjestelmän ytimeen: "Minä varoitan teitä nyt. Tarinastani on tulossa synkempi."