Ampukaa artisti!

Miksi musiikkia sensuroidaan? Miten Rolling Stonesin ja Doorsin sanoituksiin puututtiin 1960-luvun Yhdysvalloissa? Mitä tapahtui Afganistanissa Taleban-hallinnon kiellettyä musiikin kokonaan? Ampukaa artisti! on pysäyttävä artikkelikokoelma musiikin voimasta ja valtaapitävien halusta kontrol [...]
Visa längre beskrivning

Miksi musiikkia sensuroidaan? Miten Rolling Stonesin ja Doorsin sanoituksiin puututtiin 1960-luvun Yhdysvalloissa? Mitä tapahtui Afganistanissa Taleban-hallinnon kiellettyä musiikin kokonaan? Ampukaa artisti! on pysäyttävä artikkelikokoelma musiikin voimasta ja valtaapitävien halusta kontrolloida sitä. Puheenvuoron saavat niin sensuroidut kuin sensorit. Teos pohtii musiikkisensuuria poliittisista, uskonnollisista ja kaupallisista lähtökohdista. Kahdenkymmenen kirjoittajan artikkelit tutkivat aihetta globaalisti: ne kartoittavat niin Etelä-Afrikan apartheidin aikoina syntynyttä musiikkia kuin Pariisin nykypäivän lähiöistä kumpuavaa rappiakin.

Kirjan toimittaja Marie Korpe on kansainvälisen sensuurinvastaisen Freemuse-järjestön toiminnanjohtaja. Suomalaiset alkusanat on kirjoittanut pitkän linjan lauluntekijä Mikko Saarela.

”Totuuden voima ei ole sensuroitavissa. Se on byrokraattisen kontrollin ja manipulaation saavuttamattomissa.” – Yoko Ono 2004

”Vain harva ymmärtää että musiikkisensuuri on jokapäiväistä. Se on niin itsestään selvä osa koko systeemiä. Ja sensuuri jopa laajenee, kaikkialle. Lue tämä kirja!” – Damon Albarn, Blur

***

Tekstinäyte

Saman vuoden kesäkuussa Doorsin esiintyminen Montereyn popfestivaaleilla oli evätty, koska, rumpali John Densmoren sanoin: ”Meitä pelättiin. Emme edustaneet festivaalin yleistä asennetta: rauhaa, rakkautta ja flower poweria. Olimme sen varjopuoli... Demoni-Doors.”

CBS halusi bändin silti The Ed Sullivan Show’hun, epäilemättä havaittuaan, että listasuosio yhdistettynä länsirannikon luovuuteen varmaankin kiinnostaisi suurta osaa yleisöstä. Joan Didion oli kirjoittanut vuonna 1967: ”The Doors on erilainen, The Doors kiinnostaa minua. Bändillä ei ole mitään tekemistä kiltin Beatlesin kanssa. Sen musiikki julistaa, että rakkaus on seksiä ja seksi on kuolemaa ja siinä piilee pelastuksemme. The Doors on Top 40:n Norman Mailer.”

Ennen ohjelman harjoitusta tuottaja Bob Precht vieraili bändin pukuhuoneessa ja määräsi, että lausetta 'girl, we couldn’t get much higher’ ei sallittaisi ohjelmassa huumeviittauksen takia. Bändi lupasi muuttaa sanoituksia ja tekikin niin – harjoituksissa. Ohjelman suorassa lähetyksessä yhtye kuitenkin esitti kappaleen alkuperäisin sanoin ja painotti kyseistä lausetta vielä entisestään. Prechtin kerrotaan olleen raivoissaan ja huutaneen tv-monitorille: ”Noin ei voi tehdä! Tämä ohjelma loppui teidän osaltanne tähän! Ette pääse enää ikinä takaisin tänne!”

Päättäessään olla suostumatta Rolling Stonesin tekemään kompromissiin The Doors vältti taitavasti syytökset kaupallisuuden vaatimuksille antautumisesta. Bändi hyödynsi välikohtausta vahvistaen sen kautta mielikuvaa musiikkinsa aggressiivisuudesta. Jim Morrison selitti yhtyeen ideologiaa: ”Meitä kiinnostaa kapina, sekasorto ja kaikki näennäisesti merkityksetön toiminta.” John Densmore kommentoi tapausta myöhemmin: ”Olimme yhtä mieltä siitä, että tarvitsimme enemmän julkisuutta -- suostuimme mukaan Ed Sullivaniin, koska Beatles, Stones ja Elviskin olivat esiintyneet siinä.”