Elämää pienempi näytelmä

Ohjaaja Jotaarkka Pennanen on toiminut Jyväskylän ja Lahden kaupunginteattereiden johtajana sekä Helsingin kaupunginteatterin johtotroikassa. Hän on tehnyt vuosien varrella lukuisia kiitettyjä klassikkotulkintoja ja suomalaista teatteria uudistaneita teoksia kaupunginteattereihin ympäri Suomen [...]
Visa längre beskrivning

Ohjaaja Jotaarkka Pennanen on toiminut Jyväskylän ja Lahden kaupunginteattereiden johtajana sekä Helsingin kaupunginteatterin johtotroikassa. Hän on tehnyt vuosien varrella lukuisia kiitettyjä klassikkotulkintoja ja suomalaista teatteria uudistaneita teoksia kaupunginteattereihin ympäri Suomen. Omaelämäkerrassaan hän kuvaa teatterintekijän tietään, jolla yksityiselämän valinnat ja ilot sekä surut kulkevat yllättävällä tavalla rinnan ohjausten teemojen kanssa.Taistolaisuuden murtautumisesta kulttuurielämään Pennanen kirjoittaa osallisena olleen intensiivisyydellä kaihtamatta nostaa tarkastelunsa kohteeksi ikäviäkään asioita. Miksi niin monet nuoret älyköt ja radikaalit asettuivat tukemaan kommunismia? 1970-lukua on sanottu konsensuksen ajaksi, mutta se oli myös aikaa, joka rikkoi ihmisten välisiä suhteita ja murskasi unelman yhteisestä humanistisesta liikkeestä.Jotaarkka Pennanen kertoo elävästi lapsuusmuistoistaan sekä aiemmista sukupolvista, isoisästään, teatterinjohtaja ja punapäällikkö Aarne Orjatsalosta, ja kirjailijavanhemmistaan Jarno Pennasesta ja Anja Vammelvuosta. Pennasten kulttuuriperhe muutti 1960-luvulla Neuvostoliittoon, millä oli suuri vaikutus kaikkien myöhempään elämään. Kukaan perheenjäsenistä ei voinut enää suhtautua sosialismiin ristiriidattomasti.Pennanen pohtii myös omia rakkauksiaan, liittojaan kirjailija Annika Idströmin, näyttelijä Kristiina Elstelän ja näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa: "Kun on kysymys rakkaudesta, kukaan ei osaa neuvoa, sanoo Masha Tsehovin Kolmessa sisaressa."