Niin siinä käy kun omistaa

Valtion yhtiöomistuksessa on parin vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia. Suurista valtionyhtiöistä ja vanhoista liikelaitoksista valtiolla on enemmistö enää vain muutamassa strategiseksi katsotussa, muissa jäljellä on vaihtelevansuuruinen vähemmistö ankkuriomistuksena. Pienempi [...]
Visa längre beskrivning

Valtion yhtiöomistuksessa on parin vuosikymmenen aikana tapahtunut suuria muutoksia. Suurista valtionyhtiöistä ja vanhoista liikelaitoksista valtiolla on enemmistö enää vain muutamassa strategiseksi katsotussa, muissa jäljellä on vaihtelevansuuruinen vähemmistö ankkuriomistuksena. Pienempiä yhtiöitä on myyty kokonaan pois. Omistuspohjan laajentaminen on tuonut näitä osakkeita laajalti kotimaisille sijoittajille, mutta myös kansainvälinen pörssi- ja sijoitusmaailma ovat antaneet leimansa vanhoihin kruununjalokiviin. Valtio on saanut omistuksistaan paljon myyntituloa, samalla kun osakesalkun arvo on kuitenkin noussut. Tuloja on käytetty valtionvelan lyhentämiseen ja kansantalouden osaamisperustan vahvistamiseen. Kirja kertoo mielenkiintoisella ja jännittävälläkin tavalla yksityistämisprosessin vaiheista. Yhtiökohtaiset tarinat kuvaavat muun muassa Fortumin syntyä ja optioitakin, Soneran kuplaa, Kemiran jakamis- ja laajentumishankkeita, metsäteollisuuden yhdistymistä ja metalliyhtiöiden kehitystä sekä paljon muuta. Missä onnistuttiin, missä meni vikaan? Lähteenä on muun muassa tähän asti piilossa pysynyt kauppa- ja teollisuusministeriön arkisto. Pitkä rivi entisiä kauppa- ja teollisuusministereitä tuo oman näkökulmansa tapahtumiin. Valtion omistusta taustoitetaan myös laajemmin. Kirjoittaja, valtiotieteiden tohtori Risto Ranki (s. 1948), teollisuusneuvos emeritus on toiminut yli 40 vuotta virkamiehenä valtioneuvostossa. Kauppa- ja teollisuusministeriössä hän oli 1990-luvun alussa mukana käynnistämässä valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentamista. Yhtiökokemusta hänellä on Nesteen, Veitsiluodon ja Kemiran hallinnosta.